Mitäs villichilejä täällä oikein kasvaa

Pidempään olen miettinyt, että pitäisi kirjoitella kotona kasvavista villichileistä vähän enemmän. Nyt sitten päätin kuvata tämän vuoden villichilit ja raapustella vähän lisätietoja näistä.

Tepin, National Park of Tikal, Guatemala (C. annuum var glabriusculum)

Tepin, National Park of Tikal, Guatemala leikeltynä

Tämä chilien kanta-äitinä tunnettu villichililajike kasvoi viime vuonna ensin varjoisella ikkunalaudalla ja kun huomasin sen roikottavan lehtiään, siirsin sen varjoiselle ikkunalaudalle, jossa se innostui kasvamaan aika tuuheaksi. Tästä 24 kromosomisesta lajikkeesta on jalostettu lähes kaikki tuntemamme kaupalliset chililajikkeet.

Tepiniä esiintyy aina Meksikosta pohjoisosaan Etelä-Amerikkaa ja lajike saattaa olla hyvinkin eri näköinen meksikossa ja Brasiliassa. Tämän kyseisen lajikkeen siemenet ovat tosiaan peräisin Tikalin kansallispuistosta Guatemalasta ja näitä myi Suomessa Fatalii pari vuotta sitten, mutta nyt ei näyttäisi olevan näitä siemeniä enää valikoimissa.

Tepinin kukka

Itse kasvi on todella helppo idättää, sillä idätysprosentti oli ainakin itselläni täys sata. Villichilejä voi olla välillä vaikea saada itämään, mutta se ei tosiaan pitänyt paikkaansa tämän lajikkeen kohdalla. Kun Tepin alkoi kukkimaan, olikin uuden ihmetyksen aika. Kukasta lähtevän siitepölyn tuoksu oli aivan kuin joku olisi käyttänyt kasvin läheisyydessä jotain hajuvettä, niin erikoisen mielyttävä tuoksu siitä lähti. Tepinistä sain noin kymmenen marjan sadon ja täytyy sanoa, että ne olivat todella kiukkuisia tapauksia. Kovin paljoa syötävää niistä ei ollut kun siemenkota oli melkein marjan kokoinen, mutta jos näistä saa joskus enemmän satoa, ne kannattaa kuivata ja jauhaa jauheeksi. Näin saa erittäin aromaattista chilijauhetta!

Tepin valitettavasti koki kuivumiskuoleman joulukuussa lomamatkamme aikana liian pienessä purkissa.

Tepinin marja

Sitten hengissä oleviin tämän kasvatuskauden villichileihin.

Rhomboideum (C. rhomboideum)

Rhomboideum janoisena

Tätä voisi kutsua tuttavallisemmin Ramboksi, niinkuin Caide omassa blogissaan hassusti kirjoitti :D Rhombo on taatuski oudoin näkemäni villichili ja eihän tätä 26 kromosomista kasvia ole aina chiliksi kategorioitukaan. Muodoltaan Rhombo on todella omituinen jo heti sirkkalehdistä alkaen. Se tekee pyöreitä lehtiä ja haaroittuu todella voimakkaasti ilman latvomista. Rhomboa esiintyy koko Keski-Amerikassa ja lisäksi Kolumbiassa, Ecuadorissa ja pohjoisessa osassa Perua. Venezuelassa näyttää olevan myös pieni alue, missä tätä kasvaa luonnonvaraisena.


Itse kukka on kaikista chililajikkeista poiketen väriltään keltainen ja marjat kypsyvät läpinäkyvän vihreistä punaisiksi. Tosin jos meinaa saada tämän lajikkeen kukkimaan, pitää käyttää kukkimisravinteita, muuten kukinta voi olla työn ja tuskan takana. Täytyy päivitellä kukista kuvia, jos saan tuon edes kukkimaan ja jos se vielä tekee marjojakin, niin sitten seuraa makuarviota perässä.


CGN 22795 (C. praetermissum)

CGN 22795

Tämä pirulainen oli todella vaikea saada itämään. Kaikki muut chililajikkeet olivat jo itäneet idätyslautalla viime vuoden vaihteessa, mutta tämä oli ainut, mikä ei näyttänyt mitää itämisen merkkejä noin pariin kuukauteen. Vasta kun vein idätyslautan patterin päälle ja lämpötila pysyi lautalla tasaisesti 30 asteen tienoilla, alkoi tapahtumaan. Kaiken kaikkiaan siemeniä iti kaksi kappaletta eli 2/8. Praetermissumit ovat kyllä pahamaisen hankalia saada itämään, joten tästä täytyy olla edes vähän ylpeä!

Praetermissumin ulkonäkö voi vaihdella todella paljon. Omassa lajikkeessani on näköjään hyvin karvaiset ja pehmet lehdet ja kokoakin puskasta löytyy. Tätä villichiliä esiintyy ainoastaan eteläisessä Brasiliassa. Kukkien pitäisi olla violettireunuksisia, jonka jälkeen tulee keltainen rinkula ja lopuksi kukan keskiosa on vihreä. Täytyy jo tässä vaiheessa sanoa, että jos tuon saan kukkimaan, on se kaikkein hienoin näkemäni chilin kukka :) Marjat ovat villichileille ominaisen punaiset ja pienet.

Sitten perinteisiin lajikkeisiin:

Istutin FG Jigsawit (C. chinense) litran vetoisiin purkkeihin, koska taimiruukut kävivät todella ahtaiksi

Kasvihuoneessa takarivin baccat saavuttivat pubejen hyllytason ja taso piti siirtää toiselle puolelle kasvaria. Nuo kasvavat todella paljon paremmin kuin viime vuonna pienissä saviruukuissa ja ilman kasvihuonetta. Tällä kasvatuskaudella kokeilemani kookoskuitu näyttää jo nyt olevan kasvatusalustana ylivoimainen multaan verrattuna. Champion tekee todella suuria lehtiä ja paksua runkoa kookoskuidussa