Tässä ohjeessa käsitellään turvemultakasvatusta, mutta vesiviljelystä on tulossa myös ohje.
Ohje täydentyy kokoajan.
Sisällys:
- Kasvatuskauden suunnittelu
- Siementen tilaaminen
- Idätys
- Taimien kouliminen
- Latvominen
- Lannoittaminen
- Valaistus
- Ruukutus varsinaiseen kasvatusruukkuun
- Kukinta ja pölytys
- Tuholaisten torjunta
- Sadotus
- Sadon käsittely ja säilöntä
- Talvehtiminen
1. Kasvatuskauden suunnittelu
Periaatteessa voit vain hankkia siemenet ja alkaa kasvattamaan, mutta välillä tarkempi suunnittelu on hyväksi, jottei myöhemmin tule yllätyksiä.
Sinun on hyvä vastata itsellesi muutamaan kysymykseen:
- Onko minulla tarjota chilipuskilleni tarpeeksi valoa?
- Missä idätän chilit, kasvatan taimet ja mihin sijoitan täysikasvuiset chilit kypsyttelemään satoaan?
Tilaongelma tulee aina kaikille yhtä yllätyksenä, myös minulle :) Vaikka sitä kuinka edellisenä vuotena sadonkorjuun uuvuttamana päättää, että seuraavana vuonna kasvatan vain kymmentä puskaa, niin todellisuus on jotain ihan muuta. Jo siementen hankkiminen lähtee lapasesta ja sitä päätyy idättämään 100 siementä ja sitten sitä ihmettelee, että mihin ne kaikki taimet saa mahtumaan, saatika sitten täysikasvuiset puskat.
- Kuinka monta täysikasvuista kasvia mahtuu suunniteltuihin kasvatuspaikkoihin?
Suunniteltujen kasvatuspaikkojen määrästä voi päätellä hyvin kuinka monen lajikkeen siemeniä kannattaa tilata ja monta niistä laitetaan idätykseen.
- Kuinka kokenut chilikasvattaja olen?
Toisella kasvatuskaudella voikin sitten jo kokeilla vaativampien chilisukujen kasvatusta kuten frutescens, pubescens ja chinense.
Villichilit ovat usein kaikkein vaikeimpia idättää, saada kukkimaan tai jopa tekemään satoa, joten niiden kasvatusta kannattaa yrittää vasta muutaman kasvatuskauden jälkeen.
Varsinkin chinense-suvun chililajikkeet vaativat paljon lämpöä ja valoa, jotta ne tekisivät edes jonkinlaista satoa. Vasta-alkajan voi olla vaativaa saada sellaista kasvatuskokoonpanoa aikaiseksi, että tämän suvun lajikkeet onnistuisivat.
2. Siementen tilaaminen
Chilin siemeniä voi pyytää harrastajilta suoraan, sillä aika monella, mukaanlukien allekirjoittaneella on useampien lajikkeiden siemeniä niin paljon, että niitä liikenee lahjoitettavaksi. Yleensä tapana on, että siemeniä haluava lähettää siemeniä antavalle kirjekuoren, missä on tyhjä kirjekuori sisällä, johon olet jo valmiiksi kirjoittanut oman osoitteesi ja liimannut postimerkin.
Kaikkein laadukkaimmat siemenet saat kuitenkin siementen verkkokaupoista tai puutarhaliikkeistä.
Siementen verkkokauppoja:
Jos haluaa lähteä liikenteeseen hyvin pienellä budjetilla, voit ostaa ruokakaupan tuorevihannesosastolta muutaman chilin ja idätät niistä löytyvät siemenet. Jos kaupan chili on nimetty tyhjentävästi "punainen chili", niin jätä väliun. Oikeat lajikemerkinnät takaavat onnistuneen kasvatuskauden. Esimerkiksi Citymarketeissa tuppaa olemaan paikkakunnasta riippuen jonkin sortin chilivalikoima.
Kaikkein tärkein ensin, eli milloin siemeniä kannattaa laittaa itämään, jotta kasvit ovat kesällä tarpeeksi suuria tekemään satoa, mutta eivät liian suuria, jolloin niiden kasvu pysähtyy sisällä valon- ja tilanpuutteeseen. Tietysti voit idättää siemenet koska vaan, jos sinulla on sisällä massiivinen valo-arsenaali ja sisällä mahtuu kasvamaan monta täysikokoista puskaa :)
Idätysaikatauluja chilisuvuittain:
syyskuu = villichilit
loka-marraskuu = C. pubescens
joulukuu = C. chinense
helmi-maaliskuu = C. frutescens, C. baccatum
maaliskuu = C. annuum
Idätystapoja on useita erilaisia.
Kaikkein yksinkertaisin on multaidätys. Osta muovisia taimiruukkuja, missä on reikä pohjassa tai hyviä ruukkuja saat myös pestyistä jugurttipurkeista. Jos pohjassa on reikä, laita siihen jokin vettä läpipäästävä kangaspala päälle, kaada multaa ruukkuun, mutta älä ihan täyteen. Kastele multa vedellä. Voit myös kuumentaa veden kiehuvaksi ja kaataa kiehuvan veden multaan, niin siinä olevat tuholaisten toukat kuolevat, mutta samalla tietenkin kuolee hyödyllisiäkin eliöitä. Itse käytän mullan desinfiointia kiehuvalla vedellä ja se on toiminut ihan hyvin. Kun multa on hieman jäähtynyt desinfioinnista, voit tehdä esimerkiksi hammastikulla noin 1-2 cm syvän reiän multaan ja tiputa idätettävä siemen sinne ja peittele kolo sen jälkeen. Pidä multa kosteana, mutta älä liikakastele. Voit idättää useamman siemenen yhdessä taimiruukussa.
Toinen tapa on Chilivaarin keksimä idätyslevy. Tässä idätystavassa ei pelata mullan kanssa ollenkaan. Idätystavan hyviä puolia on se, että voit seurata siemenen itämistä paljain silmin ja näet heti kun siemen alkaa puskea pääjuurta ulos. Tarvitset pienen kipon, ohuen styrox-levyn kappaleen tai muun kellukkeen, talouspaperia ja suodatinpaperia. Päälystä styrox-levy talouspaperilla ja laita se astiaan. Kaada astiaan lämmintä vettä niin, että lautta alkaa kellumaan. Piirrä suodatinpaperille vaikka kuulakärkikynällä ruudukko, joka erottaa eri chililajikkeet toisistaan ja nimeä kukin ruudukko idätettävällä chililajikkeella. Laita suodatinpaperi kelluvan lautan päälle ja pudota siemenet lautan päälle. Lautta imee itsensä kosteaksi ja pitää kosteuden niin kauan kunnes vettä riittää. Idätysastiaan on hyvä löytää jostain kansi tai kelmu, etteivät harsosääsket pääse munimaan lautalle. Harsosääsken toukat pitävät erittäin paljon chilien juurista.
Viikon sisässä siementen kylvöstä pitäisi alkaa tapahtumaan itämistä, eli chilin siemenen pinta rikkoontuu ja reiästä alkaa puskemaan chilin juuri. Älä kuitenkaan harmistu jos itäminen ei tapahdu viikossa. Chililajikkeissa on itävyyden suhteen suuria poikkeamia ja jotkut villichilien siemenet saattavat vaatia jopa kuukausien idätysajan. Yleensä annuum ja baccatum -chilisukujen lajikkeet ovat kaikkein nopeimpi itämään.
Jos siemen itää, mutta siemenkypärä ei meinaa irrota ja paljastaa sirkkalehtiä, on idätysilma luultavasti liian kuiva. Siksi idätyslevyllä idättäessä kannattaa olla astiassa kansi tai kelmu päällä, jolloin astian ilmankosteus on suuri. Multaidätyksessä siemenkypärä irtoaa yleensä siinä vaiheessa kun taimi nousee mullan pintaan. Jos siemenkypärä kuitenkin jäi taimelle, niin voit kastella sitä useasti lämpimän veden kanssa ja kokeilla varovasti vetää kypärä pois sen pehmityttyä. Jos sirkkalehdet jäävät siemenkypärän sisään ja varsi katkeaa, on taimi yleensä mennyttä.
Kun siemenet ovat itäneet, tulee ne koulia, eli siirtää idätyspaikastaan taimikasvatukseen soveltuvaan kasvupaikkaan. Jos idätit siemenet mullassa, yksi siemen yhdessä ruukussa, ei kouliminen ole tarpeen. Jos kuitenkin idätit useamman siemenen samassa multaruukussa, tulisi ne erotella eri ruukkuihin, etteivät niiden juurakot sotkeennu liikaa. Taimet erilleen multapaakkuineen ja sen jälkeen istutus omiin taimiruukkuihinsa.
Idätyslevyltä itäneet siemenet siirretään yleensä siinä vaiheessa kun siemen on puskenut juuren lisäksi sirkkalehdet siemenestä pihalle. Juurakko lähtee suodatinpaperista irti helposti. Siirrä taimi mullalla täytettyyn taimiruukkuun, johon olet tehnyt multaan pienen 1-2 cm syvän reiän.
Peittele taimi niin, että vain sirkkalehdet ovat mullan päällä. Näin taimesta tulee tukevampi.
Jatka taimien maltillista kastelua. Vaikka päälimulta onkin kuivaa, voi purkin pohjalla olla vielä runsaasti vettä. Kannattaa odottaa, että taimen lehdet vähän nuupahtavat ja lisää sitten vasta vettä. Suurin uhka taimen hyvinvoinnille on liikakastelu, jonka seurauksena taimen juuret tukehtuvat ja kasvi kuolee.
Latvominen ei ole mitenkään pakollinen toimenpide, mutta sillä varmistetaan taimen haarautuminen jo aikaisessa vaiheessa. Mikäli taimilla riittää tarpeeksi valoa jo tässä vaiheessa, ne haaroittuvat itsestään.
Latvon taimeni yleensä silloin, kun niihin ilmestyy kolmannet lehtiparit, jolleivat ole sitten itsestään haarautuneet tähän mennessä. Katkaisen tällöin taimen latvan juuri kolmannen lehtiparin jälkeen. Muutaman päivän päästä lehtiparin juurelta alkaa kasvamaan uusia oksan alkuja ja taimi haarautuu.
Lannoittamista ei kannata aloittaa kasteluveden mukana aivan pienille taimille, sillä multa sisältää alussa tarpeellisen määrän lannoitetta pienelle taimelle.
Aloitan lannoittamisen yleensä latvomisen jälkeen pienillä pitoisuuksilla.
Lannoitteita on useita erilaisia, mutta itse olen suosinut viimeaikoina Greencaren Puutarhan Kesää. Se on toiminut paremmin kuin monen eri komponentin lannoitteet.
Lisään pienien taimien kasteluveteen Puutarhan Kesää 0.5 tl 1.5 litraan vettä. Lannoitemäärää lisään pikkuhiljaa aina yhteen teelusikkaan 1.5 litraa kohden. Kovin paljon suuremmat lannoitussuhteet alkavat kääntymään jo kasvua vastaan.
Jotta chili kasvaisi, kukkisi ja tekisi satoa, tulee sen saada tarpeeksi valoa. Itse käytän taimivalona 2x 55 W loisteputkivalaisinta, joka riittää erittäin hyvin isomman taimimäärän valaisemiseksi ja pienempien chilipuskien valoksi. Isoimmille täysikasvuisille chileille olen viritellyt 120 W led-paneelin. Näin järeää valaistusta et välttämättä tarvitse harrastuksen aluksi, sillä yleensä ulkoa tuleva valo riittää ikkunalautachileille, mutta mitä enemmän valoa, sitä enemmän satoa :)
Jos olet niin onnekas, että omistat parvekkeen, pihan tai jopa kasvihuoneellisen pihan, saavat chilit todella paljon valoa ulkona auringossa. Totuta chilit kuitenkin ensin auringon valoon pikkuhiljaa, sillä ne eivät ole tottuneet sisätiloista siirtyessään suoraan auringonpaisteeseen, vaan polttavat lehtensä valkoisiksi. Hallaharso on hyvä tapa suojata chilejä kunnes ne tottuvat suoraan auringonvaloon. Ensin kolme kerrosta, sitten kaksi ja lopuksi vain yksi kerros hallaharsoa.
Kun chilin taimi on kasvanut noin 5 cm mittaan, on se hyvä siirtää seuraavaan ruukkukokoon. Älä kuitenkaan siirrä sitä suoraa 10 l ämpäriin, sillä taimi lopettaa silloin pitkäksi aikaa maanpäällisen osansa kasvattamisen ja keskittyy ainoastana kasvattamaan juurakkoa. Siirrä taimi ensin taimiruukusta vaikka litran vetoiseen saviruukkuun ja sitten kun se on kasvanut noin 20 cm mittaan, niin on aika siirtää chili taas suurempaan ruukkuun.
Itse suosin kerrostalokasvatuksessa pieniä, noin litran kokoisia saviruukkuja, sillä tilaakaan ei ole paljoa. Mitä suurempi ruukku, sen suurempi chilipuska ja sitä enemmän satoa. Se kuitenkin kannattaa pitää mielessä, että onko sinulla tarpeeksi valoa ja esimerkiksi kymmenelle 10 l kasvatusämpärille, joista kaikista kasvaa kolmen metrin chilipuskat :) Kyllähän niitä chilipuskia voi tietenkin leikellä jos meinaavat karata käsistä.
Kun chilipuska on mielestään tarpeeksi iso kukkiakseen, alkaa se tuottamaan kukkien nuppuja. Yleensä ensimmäinen kukinta menee chililtä harjoitteluksi ja vasta toinen kukinta-aalto alkaa pölyttäytymään ja tuottamaan hedelmien alkuja.
Chilihän on tuulipölytteinen, joten varsinaista manuaalipölytystä ei tarvitse suorittaan. Riittää kun välillä vähän ravistelet chilipuskia, niin siitepöly kyllä kulkeutuu kukasta kukkaan. Ulkokasvatuksessa pölytyksen hoitaa tehokkaasti tuuli ja hyönteiset. Jos chili kukkii ja hedelmien alkuja ei ala syntymään, voit tietysti käydä saman lajikkeen kukat läpi pumpulipuikolla tai siveltimellä.
Kun kukka pölyttyy, lakaistuu itse kukinto pois ja tilalle alkaa kehittymään chilin hedelmä. Melkein kaikkien chililajikkeiden raa'at hedelmät ovat väriltään vihreitä ja kypsinä punaisia. Toki paljon poikkeuksiakin on, kuten Lemon Drop (keltainen), Sugar Rush (oranssi), Chihuacle Negro (musta) jne..
Chilien hedelmät ovat usein maukkaita raakoinakin ja ne eivät ole aivan niin tulisia. Jalapeñot syödäänkin usein raakoina, eli vihreinä.
Jos haluat säilyttää tuleville kasvatuskausille chilien siemeniä sadostasi, kannattaa tässä vaiheessa suorittaa pienimuotoista jalostusta niin, että ota siemenet talteen vain suurimmista hedelmistä ja anna itse hedelmän kypsyä vielä viikkoo sen jälkeen kun se on muuttunut ulkoa kypsän väriseksi. Näin siementen itävyys paranee.
Ja eikun chiliä poskeen :)
Chilisato kannattaa säilöä kylmää talvea lämmittämään :)
Yksinkertaisimmat tavat säilöä chilisato on pakastaa tai kuivattaa ja jauhaa se.
Chilin hedelmän voi pakastaa sellaisenaan tai halkaistuna normaalissa pakastepussissa. Yksi hyvä tapa on myös tehdä chilisadosta silppua ja kaataa silppu jääpalamuotteihin ja kaataa tilkka vetää päälle. Näin voit pudottaa jääpalamuotista sopivan annoksen chiliä suoraa pannulle :)
Sadon kuivattaminen ja jauhaminen kannattaa kaikkein tulisimpien lajikkeiden kohdalla. Chilit voi halkaista ja ripustaa narulla kuivamaan, mutta parempi tapa on kuivata ne kasvikuivurissa. Kuivuttuaan ne voi jauhaa morttelissa tai kahvimyllyssä jauheeksi.
Myöskin säilykkeiden ja hillojen teko on hyvä tapa säilöä chilisatoa. Voit ottaa valmiin etikkakurkkujen säilöntäohjeen ja mukailla sitä myös chilien säilömiseen. Hillojen teko onnistuu myös siten, että etsi valmis heldemä- tai marjahillon ohje ja lisää siihen sitten mieleistäsi chiliä sekaan tekovaiheessa.
Jos haluat säilyttää chilipuskan seuraavalle kasvatuskaudelle, kannattaa sitä leikata hieman pienemmäksi, lopettaa lannoittaminen täysin ja kastella sitä vain silloin kun se näyttää tarvitsevan vettä, eli lehdet antavat kosketuksesta periksi ja roikkuvat alaspäin.
Voit myös talvehdittaa chilipuskan tekemällä siitä bonsai-chilin, eli bonchin. Erillinen ohje siitä löytyy täältä.
3. Idätys
Kaikkein tärkein ensin, eli milloin siemeniä kannattaa laittaa itämään, jotta kasvit ovat kesällä tarpeeksi suuria tekemään satoa, mutta eivät liian suuria, jolloin niiden kasvu pysähtyy sisällä valon- ja tilanpuutteeseen. Tietysti voit idättää siemenet koska vaan, jos sinulla on sisällä massiivinen valo-arsenaali ja sisällä mahtuu kasvamaan monta täysikokoista puskaa :)
Idätysaikatauluja chilisuvuittain:
syyskuu = villichilit
loka-marraskuu = C. pubescens
joulukuu = C. chinense
helmi-maaliskuu = C. frutescens, C. baccatum
maaliskuu = C. annuum
Idätystapoja on useita erilaisia.
Kaikkein yksinkertaisin on multaidätys. Osta muovisia taimiruukkuja, missä on reikä pohjassa tai hyviä ruukkuja saat myös pestyistä jugurttipurkeista. Jos pohjassa on reikä, laita siihen jokin vettä läpipäästävä kangaspala päälle, kaada multaa ruukkuun, mutta älä ihan täyteen. Kastele multa vedellä. Voit myös kuumentaa veden kiehuvaksi ja kaataa kiehuvan veden multaan, niin siinä olevat tuholaisten toukat kuolevat, mutta samalla tietenkin kuolee hyödyllisiäkin eliöitä. Itse käytän mullan desinfiointia kiehuvalla vedellä ja se on toiminut ihan hyvin. Kun multa on hieman jäähtynyt desinfioinnista, voit tehdä esimerkiksi hammastikulla noin 1-2 cm syvän reiän multaan ja tiputa idätettävä siemen sinne ja peittele kolo sen jälkeen. Pidä multa kosteana, mutta älä liikakastele. Voit idättää useamman siemenen yhdessä taimiruukussa.
- Mitä multaa tulee käyttää?
Itse suosin turvepohjaista perusmultaa. Yleensä valmistajana Kekkilä. Tavallisessa kompostimullassa chili ei kasva optimaalisesti. Voit myös lisätä mullan sekaan perliittiä kuohkeuttamaan multaa.
Toinen tapa on Chilivaarin keksimä idätyslevy. Tässä idätystavassa ei pelata mullan kanssa ollenkaan. Idätystavan hyviä puolia on se, että voit seurata siemenen itämistä paljain silmin ja näet heti kun siemen alkaa puskea pääjuurta ulos. Tarvitset pienen kipon, ohuen styrox-levyn kappaleen tai muun kellukkeen, talouspaperia ja suodatinpaperia. Päälystä styrox-levy talouspaperilla ja laita se astiaan. Kaada astiaan lämmintä vettä niin, että lautta alkaa kellumaan. Piirrä suodatinpaperille vaikka kuulakärkikynällä ruudukko, joka erottaa eri chililajikkeet toisistaan ja nimeä kukin ruudukko idätettävällä chililajikkeella. Laita suodatinpaperi kelluvan lautan päälle ja pudota siemenet lautan päälle. Lautta imee itsensä kosteaksi ja pitää kosteuden niin kauan kunnes vettä riittää. Idätysastiaan on hyvä löytää jostain kansi tai kelmu, etteivät harsosääsket pääse munimaan lautalle. Harsosääsken toukat pitävät erittäin paljon chilien juurista.
Viikon sisässä siementen kylvöstä pitäisi alkaa tapahtumaan itämistä, eli chilin siemenen pinta rikkoontuu ja reiästä alkaa puskemaan chilin juuri. Älä kuitenkaan harmistu jos itäminen ei tapahdu viikossa. Chililajikkeissa on itävyyden suhteen suuria poikkeamia ja jotkut villichilien siemenet saattavat vaatia jopa kuukausien idätysajan. Yleensä annuum ja baccatum -chilisukujen lajikkeet ovat kaikkein nopeimpi itämään.
Jos siemen itää, mutta siemenkypärä ei meinaa irrota ja paljastaa sirkkalehtiä, on idätysilma luultavasti liian kuiva. Siksi idätyslevyllä idättäessä kannattaa olla astiassa kansi tai kelmu päällä, jolloin astian ilmankosteus on suuri. Multaidätyksessä siemenkypärä irtoaa yleensä siinä vaiheessa kun taimi nousee mullan pintaan. Jos siemenkypärä kuitenkin jäi taimelle, niin voit kastella sitä useasti lämpimän veden kanssa ja kokeilla varovasti vetää kypärä pois sen pehmityttyä. Jos sirkkalehdet jäävät siemenkypärän sisään ja varsi katkeaa, on taimi yleensä mennyttä.
4. Taimien kouliminen
Kun siemenet ovat itäneet, tulee ne koulia, eli siirtää idätyspaikastaan taimikasvatukseen soveltuvaan kasvupaikkaan. Jos idätit siemenet mullassa, yksi siemen yhdessä ruukussa, ei kouliminen ole tarpeen. Jos kuitenkin idätit useamman siemenen samassa multaruukussa, tulisi ne erotella eri ruukkuihin, etteivät niiden juurakot sotkeennu liikaa. Taimet erilleen multapaakkuineen ja sen jälkeen istutus omiin taimiruukkuihinsa.
Idätyslevyltä itäneet siemenet siirretään yleensä siinä vaiheessa kun siemen on puskenut juuren lisäksi sirkkalehdet siemenestä pihalle. Juurakko lähtee suodatinpaperista irti helposti. Siirrä taimi mullalla täytettyyn taimiruukkuun, johon olet tehnyt multaan pienen 1-2 cm syvän reiän.
Peittele taimi niin, että vain sirkkalehdet ovat mullan päällä. Näin taimesta tulee tukevampi.
Jatka taimien maltillista kastelua. Vaikka päälimulta onkin kuivaa, voi purkin pohjalla olla vielä runsaasti vettä. Kannattaa odottaa, että taimen lehdet vähän nuupahtavat ja lisää sitten vasta vettä. Suurin uhka taimen hyvinvoinnille on liikakastelu, jonka seurauksena taimen juuret tukehtuvat ja kasvi kuolee.
5. Latvominen
Latvominen ei ole mitenkään pakollinen toimenpide, mutta sillä varmistetaan taimen haarautuminen jo aikaisessa vaiheessa. Mikäli taimilla riittää tarpeeksi valoa jo tässä vaiheessa, ne haaroittuvat itsestään.
Latvon taimeni yleensä silloin, kun niihin ilmestyy kolmannet lehtiparit, jolleivat ole sitten itsestään haarautuneet tähän mennessä. Katkaisen tällöin taimen latvan juuri kolmannen lehtiparin jälkeen. Muutaman päivän päästä lehtiparin juurelta alkaa kasvamaan uusia oksan alkuja ja taimi haarautuu.
6. Lannoittaminen
Lannoittamista ei kannata aloittaa kasteluveden mukana aivan pienille taimille, sillä multa sisältää alussa tarpeellisen määrän lannoitetta pienelle taimelle.
Aloitan lannoittamisen yleensä latvomisen jälkeen pienillä pitoisuuksilla.
Lannoitteita on useita erilaisia, mutta itse olen suosinut viimeaikoina Greencaren Puutarhan Kesää. Se on toiminut paremmin kuin monen eri komponentin lannoitteet.
Lisään pienien taimien kasteluveteen Puutarhan Kesää 0.5 tl 1.5 litraan vettä. Lannoitemäärää lisään pikkuhiljaa aina yhteen teelusikkaan 1.5 litraa kohden. Kovin paljon suuremmat lannoitussuhteet alkavat kääntymään jo kasvua vastaan.
7. Valaistus
Jotta chili kasvaisi, kukkisi ja tekisi satoa, tulee sen saada tarpeeksi valoa. Itse käytän taimivalona 2x 55 W loisteputkivalaisinta, joka riittää erittäin hyvin isomman taimimäärän valaisemiseksi ja pienempien chilipuskien valoksi. Isoimmille täysikasvuisille chileille olen viritellyt 120 W led-paneelin. Näin järeää valaistusta et välttämättä tarvitse harrastuksen aluksi, sillä yleensä ulkoa tuleva valo riittää ikkunalautachileille, mutta mitä enemmän valoa, sitä enemmän satoa :)
Jos olet niin onnekas, että omistat parvekkeen, pihan tai jopa kasvihuoneellisen pihan, saavat chilit todella paljon valoa ulkona auringossa. Totuta chilit kuitenkin ensin auringon valoon pikkuhiljaa, sillä ne eivät ole tottuneet sisätiloista siirtyessään suoraan auringonpaisteeseen, vaan polttavat lehtensä valkoisiksi. Hallaharso on hyvä tapa suojata chilejä kunnes ne tottuvat suoraan auringonvaloon. Ensin kolme kerrosta, sitten kaksi ja lopuksi vain yksi kerros hallaharsoa.
8. Ruukutus varsinaiseen kasvatusruukkuun
Kun chilin taimi on kasvanut noin 5 cm mittaan, on se hyvä siirtää seuraavaan ruukkukokoon. Älä kuitenkaan siirrä sitä suoraa 10 l ämpäriin, sillä taimi lopettaa silloin pitkäksi aikaa maanpäällisen osansa kasvattamisen ja keskittyy ainoastana kasvattamaan juurakkoa. Siirrä taimi ensin taimiruukusta vaikka litran vetoiseen saviruukkuun ja sitten kun se on kasvanut noin 20 cm mittaan, niin on aika siirtää chili taas suurempaan ruukkuun.
Itse suosin kerrostalokasvatuksessa pieniä, noin litran kokoisia saviruukkuja, sillä tilaakaan ei ole paljoa. Mitä suurempi ruukku, sen suurempi chilipuska ja sitä enemmän satoa. Se kuitenkin kannattaa pitää mielessä, että onko sinulla tarpeeksi valoa ja esimerkiksi kymmenelle 10 l kasvatusämpärille, joista kaikista kasvaa kolmen metrin chilipuskat :) Kyllähän niitä chilipuskia voi tietenkin leikellä jos meinaavat karata käsistä.
9. Kukinta ja pölytys
Kun chilipuska on mielestään tarpeeksi iso kukkiakseen, alkaa se tuottamaan kukkien nuppuja. Yleensä ensimmäinen kukinta menee chililtä harjoitteluksi ja vasta toinen kukinta-aalto alkaa pölyttäytymään ja tuottamaan hedelmien alkuja.
Chilihän on tuulipölytteinen, joten varsinaista manuaalipölytystä ei tarvitse suorittaan. Riittää kun välillä vähän ravistelet chilipuskia, niin siitepöly kyllä kulkeutuu kukasta kukkaan. Ulkokasvatuksessa pölytyksen hoitaa tehokkaasti tuuli ja hyönteiset. Jos chili kukkii ja hedelmien alkuja ei ala syntymään, voit tietysti käydä saman lajikkeen kukat läpi pumpulipuikolla tai siveltimellä.
10. Tuholaisten torjunta
Odotettavissa olevien tuholaisten määrä riippuu paljolti siitä, missä kasvatat chilejä. Sisäkasvatuksessa vaivana on korkeintaan harsosääskien toukat. Parvekekasvatuksessa voi odotella kirva-invaasiota ja täysin ulkokasvatuksessa mukaan tulee vielä etanat ja muut lehtiä syövät tuholaiset.
Itse sääsket eivät ole mitenkään vaarallisia, vaan niiden multaan munivat toukat. Toukat näet tykkäävät rouskutella chilien hiusjuurakkoja. Taimivaiheen ohittaneille chileille harsosääskien toukista ei ole haittaa, sillä juurakko kasvaa nopeammin, mitä toukat pystyvät syömään.
Etikkaliemi ja tarra-ansa toiminnassa |
Harsosääskien toukat pystyvät ilmeisesti horrostamaan mullassa pitempäänkin, sillä niitä kuoriutuu aina ruukutuksien jälkeen. Siksi pyrin aina desinfioimaan mullan kiehuvalla vedellä, ennenkuin istutan varsinkin nuoria taimia multaan. Mullan desinfiointi tappaa myös hyödyllisiä mullan ravinteita, joten aina sitä ei suositella. Olen kuitenkin huomannut, että siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Idätyslautalla idättäessä olen huomannut myös sellaisen ilmiön, että harsosääsket tykkäävät munia myös suoraa idätyslautalle, jolloin itävien siementen juuri kuoriutuneet juurakot ovat siinä tapauksessa tulilinjalla. Täten pyrin pitämään idätyslautan kannen alla, jotta harsosääsket eivät pääsisi munimaan lautalle.
Harsosääskiä voi torjua myös tarra-ansoilla. Itse olen todennut käyttökelpoiseksi keinoksi laittaa shottilasiin omenaviinietikkaa, hunajaa, astianpesuainetta ja vettä. Liemeen voi sitten pistää pystyyn vielä tarra-ansan, jolloin menetelmät tukevat toisiaan. Ansakokonaisuus kannattaa sijoittaa mahdollisimman lähelle chilien multapintaa.
Kirvat harvoin tunkeutuvat itsenäisesti asuntoon, jollei sitten siirrä asuntoon ulkoa chilejä kypsyttämään loppusatoa, täten kirvat ovat yleensä riesana parveke- ja ulkokasvatuksessa. Kirvoja alkaa esiintyä yleensä kesäkuussa ja ne lisääntyvät kiihtyvällä tahdilla aina syyskuuhun asti. Kirvat pitävät erityisesti chileistä ja olen huomannut, että vaikka parvekkeella kasvaa muitakin kasveja, chilit ovat aina ensin kirvojen peitossa.
Kirvat siirtyvät usein parvekkeelle sinne ostettavien kukkien ja muiden yrttien mukana.
Neem-öljyä |
Kirvoja alkaa esiintymään yleensä chilien alalehtien alapuolella ja ne leviävät siitä aina ylöspäin. Heti kun näet kirvoja, kannattaa koko kasvi "dipata" 2-5 % mäntysuopaliuokseen. Eli lämmintä vettä ja sopivasti mäntysuopaa ämpäriin ja jos kasvi vaan mahtuu saaviin ylösalaisin, niin se on kaikkein tehokkain keino kirvojen tappamiseen.
Jos kirvoja esiintyy, niin yleensä niistä ei pääse täysin eroon koko kesänä. Kaikkein tehokkain keino ehkäistä kirva-invaasiota, on chilien ennakkokäsittely Neem-öljyllä. Itse öljy ei tehoa kovinkaan hyvin jos kirvat ovat jo kasvissa, mutta se on erittäin tehokas ennakkotorjunnassa. Öljyä kannattaa sumutella chilien taimiin ennen parvekkeelle tai pihalle vientiä. Sumuttelua tulee jatkaa aina säännöllisesti varsinkien uusien lehtiversojen kohdalla. Näin koko kasvi on loppupeleissä Neem-öljyn peitossa. Kirvat eivät voi sietää Neem-öljyn makua, joten ne jättävät kasvit rauhaan
11. Sadotus
Kun kukka pölyttyy, lakaistuu itse kukinto pois ja tilalle alkaa kehittymään chilin hedelmä. Melkein kaikkien chililajikkeiden raa'at hedelmät ovat väriltään vihreitä ja kypsinä punaisia. Toki paljon poikkeuksiakin on, kuten Lemon Drop (keltainen), Sugar Rush (oranssi), Chihuacle Negro (musta) jne..
Chilien hedelmät ovat usein maukkaita raakoinakin ja ne eivät ole aivan niin tulisia. Jalapeñot syödäänkin usein raakoina, eli vihreinä.
Jos haluat säilyttää tuleville kasvatuskausille chilien siemeniä sadostasi, kannattaa tässä vaiheessa suorittaa pienimuotoista jalostusta niin, että ota siemenet talteen vain suurimmista hedelmistä ja anna itse hedelmän kypsyä vielä viikkoo sen jälkeen kun se on muuttunut ulkoa kypsän väriseksi. Näin siementen itävyys paranee.
Ja eikun chiliä poskeen :)
12. Sadon käsittely ja säilöntä
Chilisato kannattaa säilöä kylmää talvea lämmittämään :)
Yksinkertaisimmat tavat säilöä chilisato on pakastaa tai kuivattaa ja jauhaa se.
Chilin hedelmän voi pakastaa sellaisenaan tai halkaistuna normaalissa pakastepussissa. Yksi hyvä tapa on myös tehdä chilisadosta silppua ja kaataa silppu jääpalamuotteihin ja kaataa tilkka vetää päälle. Näin voit pudottaa jääpalamuotista sopivan annoksen chiliä suoraa pannulle :)
Sadon kuivattaminen ja jauhaminen kannattaa kaikkein tulisimpien lajikkeiden kohdalla. Chilit voi halkaista ja ripustaa narulla kuivamaan, mutta parempi tapa on kuivata ne kasvikuivurissa. Kuivuttuaan ne voi jauhaa morttelissa tai kahvimyllyssä jauheeksi.
Myöskin säilykkeiden ja hillojen teko on hyvä tapa säilöä chilisatoa. Voit ottaa valmiin etikkakurkkujen säilöntäohjeen ja mukailla sitä myös chilien säilömiseen. Hillojen teko onnistuu myös siten, että etsi valmis heldemä- tai marjahillon ohje ja lisää siihen sitten mieleistäsi chiliä sekaan tekovaiheessa.
13. Talvehtiminen
Jos haluat säilyttää chilipuskan seuraavalle kasvatuskaudelle, kannattaa sitä leikata hieman pienemmäksi, lopettaa lannoittaminen täysin ja kastella sitä vain silloin kun se näyttää tarvitsevan vettä, eli lehdet antavat kosketuksesta periksi ja roikkuvat alaspäin.
Voit myös talvehdittaa chilipuskan tekemällä siitä bonsai-chilin, eli bonchin. Erillinen ohje siitä löytyy täältä.
Lisäsin uuden kappaleen tuholaisten torjunnasta. Voit lukea sen kohdasta 10.
VastaaPoistaIdätysosioon päivitetty idätysaikataulu chilisuvuittain
VastaaPoistaPuuttuu kokonaan ohjeistus, miten 20-senttiseksi talvehtimista varten leikattu chili "herätetään". Leikataanko nyt noin 30-senttisiksi kasvaneet versot, jos niin minkä pituisiksi?
VastaaPoistaKannattaa leikata oksaversot sellaisiksi 5cm pituisiksi, niin chili lähtee kasvamaan tuuheasti, kun saa taas valoa enemmän
Poista