Villichilit yllättää

C. galapagoense

Neljäs idätyskerta toden sanoo myös C. galapagoensen kohdalla :) Ensimmäinen kolmesta turvemultaan laitetusta siemenestä kuoli siemenkypärään, mutta toinen selvisi elossa. 31 päivää siihen meni, joten malttia villichilien idätyksen kanssa!

Aiemmin itänyt C. eximium sai toisen kaverin turvemultaidätyksestä ja nyt niitä on kaksi kappaletta. Toisen voisin luovuttaa sitä arvostavaan kotiin, mielellää vähän kokeneemmalle harrastajalle.

Joku voi ihmetellä, miksi tälläinen vouhkaaminen muutamasta itäneestä chilin taimesta, mutta kokonaisuus on monitahoisempi. Villichilejä ei ole helppo idättää, saada kukkimaan, saatika tekemään satoa, joten siksi päivä on erityinen :)

Sukelletaan hieman syvemmälle C. eximiumin ja galapagoensen alkuperään ja harvinaisuuteen:

C. galapagoense

• kasvaa luonnonvaraisena ainoastaan Ecuadorin Galapagos-saarilla
• siemeniä on vaikea saada ja ne ovat usein kalliita, mutta Fataliilla näyttää olevan vielä näitäkin jäljellä
• tekee punaisia, tulisia marjoja, jotka kannattaa kuivata ja jauhaa jauheeksi, sillä niissä on erittäin hyvä aromi
• itse kasvi on tiheän haituvan peitossa ja kun kasvin lehtiä koskettaa, erittää se parfyymin kaltaista tuoksua ympäristöönsä
• se on äärimmäisen hankala kasvattaa kotioloissa ja ei usein kuki lainkaan
• kylmälle erittäin arka

C. eximium

• hyvin läheinen suhde C. cardenasiille, eli "Ulupicalle" tai on peräti sama lajike
• kohtalaisen helppo kasvattaa kotioloissa, mutta kukinta voi jäädä haaveeksi
• kasvaa luonnonvaraisena Boliviassa
• tekee pieniä, punaisia marjoja, jotka ovat erittäin tulisia
• kukinnot ovat kolmivärisiä

Etualalla C. galapagoense, takavasemmalla kaksi C. eximiumia ja oikealla neljä Bolivian Rainbowta. Laitoin Bolleja idätykseen emännän pyynnöstä ja kieputan varmaan tuon neljän itäneen ryppään toisiinsa ja teen bonchiksi

Bonchi C. rhomboideum alkoi tehdä näköjään marjaa, mikä on erittäin hyvä, sillä siemenille on paljon kysyntää

Tämä vuoden kasvatustilastoa päivitetty